Málaga ei ole enää vain lentokenttä matkalla muualle, vaan siitä on tullut itsessään syy tulla. Picasso-museo avattiin vuonna 2003, Centre Pompidou ja Venäläisen taiteen museon kokoelma seurasivat perässä vuonna 2015, satama-alue avattiin kaupunkilaisille Muelle Unon myötä ja vanhasta teollisuuskorttelista tuli päästä päähän maalattu Soho. Mikään muu rannikon kaupunki ei ole pystynyt vastaavaan.
Kaupunki sijaitsee laaksomaisessa kattilassa. Montes de Málaga -vuoret sulkevat sen selustan, Guadalhorcen laakso aukeaa länteen ja meri on edessä. Tämä suoja tekee talvista leutoja, ja se on myös syy kaupungin tiiviyteen: tilaa ei ole levittäytyä muualle kuin rannikkoa pitkin, joten kaupunginosat, barriot, kiipeävät rinteille, kun taas vanha keskusta katedraaleineen, Alcazaban linnoituksineen ja kauppahalleineen on helposti käveltävissä.
Málaga on toimiva espanjalainen kaupunki, ei niinkään lomakeskus, ja juuri siinä piilee kompromissi. Vastineeksi saa kaupungin sisällä olevan lentokentän, sairaaloita, yliopistoja ja ympärivuotisen talouden, mutta samalla on hyväksyttävä, että arki eletään espanjaksi, keskusta on vilkas ja tiiviisti rakennettu, ja että golfin ja rantaklubien ympärille rakentuva kaksikielinen elämä on ominaista lännempänä rannikolla, ei Málagassa.